KYSYMYS TESTAMENTTIOIKEUDESTA: Testamentin säilyttäminen, hävittäminen ja salaaminen, perintöoikeuden menettäminen
Olen testamentannut asunto-osakkeeni puoliksi ainoalle tyttärelleni ja hänen ainoalle lapselleen. Pelkoni on, että viimeinen tahtoni ei toteudu, jos tyttäreni repii testamentin. Onko mitään tehtävissä?
Kyse on oikeudellisesti testamentin hävittämisestä ja perintöoikeuden menettämisestä.
Jotta testamentti saisi lainvoiman, tulee testamentti antaa lain tarkoittamalla tavalla tiedoksi testamentintekijän kuoleman jälkeen. Kysyjä pelkää, että hänen tyttärensä salaisi tai hävittäisi testamentin, jolloin hänen tyttärenlapsensa jäisi vaille perintöä.
Perintökaaressa on säädetty, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Perintökaaren mukaan henkilö voidaan julistaa menettämään oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen joko kokonaan tai osaksi, jos hän on tahallaan hävittänyt tai salannut perittävän testamentin. Perintöoikeuden menettämissäännöstö edellyttää, että teko on tahallinen.
Luonnollisesti testamentin hävittämisen tai salaamisen toteennäyttäminen on todistusteknisesti vaikeaa. Siksipä onkin järkevää miettiä tarkoin, missä testamenttia säilyttää tai antaako testamentin jollekulle säilytettäväksi.
Viisainta on säilyttää tekemäänsä testamenttia sellaisessa paikassa, esimerkiksi pankin tallelokerossa, että se ei joudu ulkopuolisten käsiin. Perinnönjättäjän kuoleman jälkeen tallelokero avataan ensimmäisen kerran yhdessä pankkitoimihenkilön kanssa ja tapahtuma pöytäkirjataan. Testamentista olisi myös hyvä ottaa valokopio, joka olisi oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäisestä ja säilyttää sitä jossain muussa turvallisessa paikassa.
Testamentin voi antaa myös testamentinsaajalle säilytettäväksi. Esimerkiksi kysyjä voisi tehdä testamentista kaksi samasanaista kappaletta, joista hän antaisi toisen tyttärensä lapselle säilytettäväksi. Näin tietenkin sillä edellytyksellä, ettei lapsenlapsen hallussa ole vaaraa siitä, että tytär pääsisi testamentin hävittämään.
Toki testamentintekijän tulee harkita sitä, haluaako hän ylipäätään saattaa ulkopuolisten tietoon viimeistä tahtoaan. Tieto tulevasta perinnöstä kun saattaa muuttaa perillistahon käyttäytymistä.